Titus Andronicus. Уильям Шекспир

      Siis näyttää siltä niinkuin pieni keikka

      Ois mielessä?

                    Niin oikein: kuperkeikka!

      Osasit pilkkaan, Aaron.

                              Jospa tekin!

      Niin päästäis koko tästä jupakasta.

      Mut kuulkaa: hupsujako olette,

      Kun tuosta kiistelette? Suututtaisko,

      Jos onnistuisi kummankin?

                                Ei mua.

      Ei muakaan, kun vain saan muass' olla.

      Hävetkää, sopikaa, ja riita pois!

      Vain oveluus ja juoni teitä auttaa

      Halunne perille; siis päättäkää

      Se, mitä hyväll' ette saavuta,

      Väkisin ottaa, niinkuin parhain sopii.

      Sen sanon: ei Lucretia puhtaamp' ollut

      Kuin Bassianuksen Lavinia tuo.

      Joudumpi tie, kuin vitkain huokausten,

      On valittava; minä keksin keinon.

      Tuloss' on, herrat, juhlametsästys,

      Siell' yhtyy kaikki Rooman kaunottaret.

      Avara metsä on ja laaja, monta

      On syrjäpaikkaa siellä, jotka ovat

      Kuin luodut ryöstölle ja ilkitöille.

      Tuo sievä hirvi sopii ajaa sinne

      Ja vä'in kaataa, jos ei sanoin voi.

      Tää ainut tie on tarjona. No, tulkaa;

      Nyt keisarinna, joka pyhän älyns'

      Omistaa kostolle ja konnuudelle,

      On saapa tiedon tästä hankkeesta.

      Hän juoniamme hioo neuvoillaan

      Ja eripuran väliltänne estää

      Ja kummankin vie määrään toivottuun.

      Kuin Faman huone keisarin on linna,

      Täpöisen täynnä kieltä, korvaa, silmää;

      Mut metsä julm' on, turta, kuuro, mykkä:

      Kävellä siellä voitte, haastaa, ryöstää,

      Himonne täyttää taivaan näkemättä

      Ja ahmia Lavinian aarteita.

      Ei neuvos ole arkalasta, poika.

      DEMETRIUS. Sit fas aut nefas, kunnes virran löydän Ja taian, joka tämän poltteen poistaa; Per Styga, per manes vehor.

      Toinen kohtaus.

          Metsä lähellä Roomaa. Torvien toitotusta ja koirien

         haukuntaa kuuluu.

      Jo ajo käy; on aamu sinikirkas

      Ja keto tuoksuu, metsä vihannoi.

      Täss' irti koirat! Haukkuun havahtukoot

      Nyt keisari ja armas nuorikko,

      Ja prinssi myöskin; torvet raikukoot,

      Niin että koko hovi vastaan kaikuu.

      Te, pojat, teidän niinkuin minun tulee

      Visusti pitää huolta keisarista:

      Mua viime yönä pahat unet häiri,

      Mut huomenkoitto taas mun virkisti.

      Teen keisarille hyvät huomenet,

      Ja yhtä hyvät teille, keisarinna! —

      Lupasin torvill' ajomerkin antaa.

      Se hauska oli toitaus, hyvät herrat,

      Mut nuorikoille liian aikaista.

      Lavinia, mitä sanot?

                           Mulle ei:

      Kaks tuntia jo valveill' olen ollut.

      No, joutuin tänne hevoset ja vaunut!

      Nyt saatte nähdä, rouva.

                               Mull' on koirat,

      Jotk' ylös saavat karjaan pantterinkin

      Ja korkeint' äkkijyrkkää nousevat.

      Hevoset mulla, jotka saaliin jälkeen

      Kuin pääskyt kedon yli kiitävät.