Troilus ja Cressida. Уильям Шекспир
>Troilus ja Cressida
Näytelmän henkilöt:
PRIAMUS, Troian kuningas.
HECTOR, |
TROILUS, |
PARIS, | hänen poikansa.
DEIPHOBUS, |
HELENUS, |
AENEAS, | Troian sotapäälliköitä.
ANTENOR |
CALCHAS, troialainen pappi, joka on luopunut kreikkalaisten puolelle.
PANDARUS, Cressidan setä.
MARGARELON, Priamuksen äpäräpoika.
AGAMEMNON, kreikkalaisten ylipäällikkö.
MENELAUS, hänen veljensä.
ACHILLES, |
AJAX, |
ULYSSES, | kreikkalaisten sotapäälliköitä.
NESTOR, |
DIOMEDES, |
PATROCLUS, |
THERSITES, muotopuoli ja törkeä kreikkalainen ilveilijä.
ALEKSANDER, Cressidan palvelija.
Troiluksen palvelija, Pariin palvelija, Diomedeen palvelija.
HELENA, Menelauksen puoliso.
ANDROMACHE, Hectorin puoliso.
CASSANDRA, Priamuksen tytär, tietäjä.
CRESSIDA, Calchaan tytär.
Troialaisia ja kreikkalaisia sotureita, ja seuralaisia.
Tapaus Troiassa ja kreikkalaisten leirissä Troian edustalla.
PROLOGI
Tapaus Troiassa on. Vihan vimmass'
On Kreikan saarist' ylväät ruhtinaat
Ateenan lahteen laivans' ohjanneet,
Kamalan sodan virkaajia täynnä
Ja aseita. Kuuskymment'yhdeksän
Kuningaskruunun kantajaa Ateenast'
On mennyt Phrygiaan; on vannoneet he
Hävittää Troian, jonka linnass' uinuu
Helena, Menelauksen puoliso,
Ja Paris, ryöstäjänsä. Siitä sota.
Tulevat Tenedokseen, johon laivat
Syvästä ruumastansa tyhjentävät
Sotaisan lastin. Troian tantereelle
Ravakat, raittiit Kreikan miehet nostaa
Upeat telttansa. Kuus porttia
On Priamuksen kaupungissa – Chetan,
Dardanian, Thymbrian, Troian, Heliaan
Ja Antenorin – joiden vahvat pönkät
Ja kireät ja tiukat telkimet
Salpaavat Troian pojat kaupunkiinsa.
Odotus, kiihkomieltä kutkutellen
Niin Kreikan niinkuin Troian leirissä,
Jo panee kaikki vaaraan. – Prologina
Aseissa tulen,1 en siks, että turvaan
Tekijän kynään, näyttelijän ääneen,
Vaan aineen laadun mukaan ollakseni,
Ja kerron teille vain, ett' esitys
Sivuuttaa sodan alkutapaukset
Ja keskelt' alkaa, käyden käsiks siihen,
Mik' edullisinta on näytelmälle.
Kehukaa, moittikaa: on ehto vapaa;
Hyvin tai pahoin: se on sodan tapaa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Ensimmäinen kohtaus
Troia. Priamuksen hovilinnan edusta.
(Troilus, aseissa, ja Pandarus tulevat.)
TROILUS.
Pois nämä aseet! Kutsu asepoika!
Miks Troian ulkopuolla taisteleisin,
Näin tuima kun on sota sisäinen?
Se troialainen, joll' on sydän vielä,
Sotahan menköön; Troilus sit' on vailla.
PANDARUS.
Tuost' eikö koskaan tule valmista?
TROILUS.
Luja Kreikan mies on, lujuudessa viisas,
Viisaudess' uljas, uljuudessa hurja;
Mut minä naisen kyynelt' epatompi,
Kesympi unta, tyhmää typerämpi,
Enemmän alla päin kuin tyttö yöllä,
Ja saamaton kuin kokematon laps.
PANDARUS.
No niin, tästä olen jo tarpeeksi sinulle puhunut; mitä minuun tulee, niin minä en siihen sen enempää kajoo enkä siitä piittaa. Joka haluaa vehnäistä kakkua, sen täytyy odottaa jauhamista.
TROILUS.
Enkö minä ole odottanut?
PANDARUS.
Niin, jauhamista; mutta täytyy myöskin odottaa seulomista.
TROILUS.
Enkö ole odottanut?
PANDARUS.
Niin, seulomista; mutta täytyy vielä odottaa taikinan nousemista.
TROILUS.
Lakkaamatta olen odottanut.
PANDARUS.
Niin nousemista; mutta siihen tulee vielä vastaaminen, leipominen, uunin lämmitys ja kypsentäminen; täytyypä vielä odottaa jäähtymistäkin, muuten poltat huulesi.
TROILUS.
Ei kärsiväisyys, vaikk' on jumalatar,
Vähemmän viero kärsintää kuin minä.
Priamus-kuninkaan kun pöydäss' istun,
Ja kaunis Cressida kun mieleen tulee, —
Haa, petturi! – vai tulee! – Siin' on aina.
PANDARUS.
No niin, hän näytti eilen illalla kauniimmalta kuin mitä koskaan hän tai kukaan muukaan nainen minusta on näyttänyt.
TROILUS.
Sanoa aioin vain: kun huokaus oli
Halaista, niinkuin vaaja, sydämmeni,
Niin, ettei isäni ja Hector huomais,
Ma huokauksen, – niinkuin aurinko
Selittää myrskyn – hymyn kurttuun peitin.
Mut murhe, joka teko-iloks vääntyy,
On niinkuin pila, joka tuskaks kääntyy.
PANDARUS.
Jos ei hänen tukkansa olisi hiukan tummempi kuin Helenan – vaan vähät siitä! – niin ei olisi näillä kahdella mitään väliä; mutta, mitä minuun tulee, niin on hän minun orpanani; en tahtoisi, niinkuin sanotaan, ylistää häntä; mutta soisin, että muuan olisi kuullut, mitä minä kuulin hänen eilen sanovan. En tahdo sisarenne Cassandran älyä halventaa, mutta —
TROILUS.
Oi, Pandarus! Oi, kuule, Pandarus, —
Kun sanon: "Siinä toivo meni järveen",
Niin älä kysy, kuinka monta syltä
Se syväss' on. Kun sanon: "Cressidaa
Kuin hurja lemmin", vastaat: "Hän on kaunis",
Valaen