Reviisori. Gogol Nikolai Vasilevich
todellakin tapahtua.
Piirituomari. Mitähän teillä olisi pelkäämistä? Te annatte sairaillepuhtaita yömyssyjä ja siinä kaikki.
Sairashuoneen talousmies. Puhtaita yömyssyjä, noh, se on tietty!Mutta ohjesäännön mukaan pitää sairaitten saada kauralientä, – jakäytävissä on niin tavattoman ankara kaalin-haju, että nokka onvaarassa.
Piirituomari. Siinä suhteessa minä olen aivan huoletta, sillä kenenmieleen voisi johtua pistää nenänsä minun virkahuoneeseni? Ja jos jokusaisikin päähänsä katsahtaa asiakirjoihini – niin pian hän siitä kokoelämäksensä kyllänsä saisi. Jo kuusitoista vuotta olen tuomarina ollutja kun vaan katsahdan asiapapereihin, viittaan kädelläni, sillä ei itseSalomo kaikessa viisaudessaan voisi saada selville, mikä niissä onoikeaa ja mikä väärää.
(Piirituomari, sairashuoneen talousmies, koulujen tarkastaja ja postimestari tapaavat, pois mennessänsä, ovessa palaavan poliisipalvelijan).
Neljäs kohtaus.
Kaupungin päällikkö. Bobtschinski. Dobtschinski. Svistunov.
Päällikkö. Noh, ovatko ajopelit valmiina?
Svistunov. Käskynne mukaan, herra päällikkö!
Päällikkö. Mene kadulle, vaan… älä, malta! Missähän kaikki muutovat? Oletko aivan yksin? Käskinhän Prohorovia olemaan saapuvilla.Missä hän on?
Svistunov. Hän on vahtikonttorissa… mutta hänestä ei olemihinkään?
Päällikkö. Kuinka niin?
Svistunov. Hän kannettiin sinne aamulla eikä tietänyt tästämaailmasta mitään. Olemme jo kaataneet pari saavia vettä hänenniskaansa, mutta hän on vieläkin yhtä tunnoton.
Päällikkö. Voi Jumalani! (Tarttuen päähänsä). Riennä heti kadulle…tahi seis, malta, kuule! Juokse ensin huoneeseni – kuule! – ja tuotänne miekkani ja uusi hattuni! (Dobtschinskille). Ja nyt PeterIvanovitsch, eteenpäin Jumalan nimeen!
Bobtschinski. Noh, entäs minä sitten… minä… ettekö salli minunkinseurata?
Päällikkö En, en, Peter Ivanovitsch, se ei käy laatuun. Kolme miestä – ei sovi, eikä sitä paitse ole vaunuissa tilaa kolmelle hengelle.
Bobtschinski. Ei mitään, ei mitään! Minä juoksen jälessä, jälessä…kunhan vaan pääsen oven raosta noin hieman näkemään, miltä hän noinniinkuin näyttää.
Päällikkö (poliisipalvelijalle, joka tuo miekan). Mene, juokse, minkäkäpälästä lähtee, ja kutsu kokoon kaikki kaupungin palvelijat, jotkatapaat, ja ota… Mutta voi kuinka miekkani on käynyt naarmuihin. Tuohäijy kauppias Abdulin! Näkee kaupunkinsa päälliköllä olevan vanhanmiekan eikä lähetä hänelle uutta! Voi noita konnia! Mutta anomuskirjatriivatuilla ovat kyllä aina takkinsa alla… Jokaisen pitää ottamankatu, ei… mitä puhun, pitää ottaman luuta ja lakaiseman se katupäästä päähän, jonka varrella ravintola on, mutta siistiksi, puhtaaksi – kuuletko – oikein puhtaaksi! Ja paina se mieleesi! Minä tunnensinut, niinpä niin, minä sinut varsin hyvin tunnen. Sinä olet hurskasja typerä olevinasi, sinä pöllö, mutta varastat ja kätket saappaanvarsiisi hopeisia teelusikoita. – Ole varoillasi vaan, sen minä sanon.Mitä koirankuria kauppias Tshernajevin luona teit? Hä? Hän antoisinulle neljä kyynärää verkaa univormuksi, ja sinä kaappasitkin kokopakan. Ole varoillasi mies! Sinä jo varastelet liiaksi asemassasi.Marss!
Viides kohtaus.
Päällikkö. Bobtschinski. Dobtschinski. Ala-Poliisimestari.
Päällikkö. Mutta missä maailman ääressä te piileilette, StepanIljitsch? Mikä häijy tapa se on?
Ala-Poliisimestari. Olinhan tässä portin takana!
Päällikkö. Kuulkaa, Stepan Iljitsch! Tuo virkamies Pietarista onsaapunut. Mihin toimiin olette ryhtyneet?
Ala-Poliisimestari. Olen tehnyt aivan käskynne mukaan. Olenlähettänyt poliisipalvelija Pugovitsin ja kaikki muut poliisipalvelijatkatuja lakaisemaan.
Päällikkö, Missä Derschimorda on?
Ala-Poliisimestari. Hän lähti tuonne, jossa oli syttynyt nokivalkea.
Päällikkö. Ja Prohorov on tietysti humalassa?
Ala-Poliisimestari. Aivan niin, hän on humalassa.
Päällikkö. Kuinka te sen sallitte?
Ala-Poliisimestari. Mitäs sille voi. Eilen oli esikaupungissa tappelu – hän meni sinne järjestystä toimittamaan ja palasi sieltä itsepeukalot keppinä.
Päällikkö. Kuulkaa, mitä teidän en tehtävä! Tuon pitkänkaupungin-vahtimestarin pitää seisoman sillan päässä järjestystävoimassa pitämässä. Ja suutarin talon viereinen aita on purettava japaalutettava, että näyttäisi siltä, kuin olisi aikomus ryhtyä senkorjaamiseen. Sillä mitä enemmän on revitty, sitä toimeliaammiltanäyttävät kaupungin hallitusmiehet… Ah, olin unhoittaa, että tuonaidan viereen on kaadettu neljäkymmentä kuormaa kaikenlaista soraa!Mikä ilkeä kaupunki; jos vaan asettaa johonkin paikkaan muistopatsaan, taikkapa vaan aidankin… niin heti kaatavat sinne kaikenlaista roskaaviereen! Ja jos tuo virkamies tulisi teiltä kysyneeksi, ollaanko täällätyytyväisiä – niin vastatkaa heti paikalla, "täällä kaikki on hyvin, ylhäinen herra!" Jos kuka rohkenisi mutista, niin minä sitten hänentyytymättömyytensä perästäpäin tyydytän ja kyyditän. (Syvällähuokauksella,) Oh – ho – ho – hoo! Voi minua syntis-parkaa! (ottaahatun asemesta hattukotelon.) Voi Luojani, ole minulle armollinen, niinettä eheänä hänen kynsistänsä pääsen; ja minä pyhitän sinulle isoimmanvahakynttilän, mitä kukaan ihminen tähän saakka on sinulle asettanut.Kukin näistä koiramaisista kauppamiehistä on velvollinen siihenantamaan sata naulaa vahaa! Voi Jumalani, Jumalani, lähtekäämme PeterIvanovitsch!
(Hajamielisyydessään panee hattukotelon päähänsä.)
Ala-Poliisimestari. Te olette panneet pahvikotelon päähänne AntonAntonovitsch. Tässä on hattunne.
Päällikkö (heittää pahvikotelon pois). Kotelo, niin onkin; koteloonkin. Hiiteen kaikki hattukotelot!.. Ja jos hän kysyy, minkätähdensairashuoneen kirkkoa ei ole rakennettu, vaikka jo viisi vuotta sittenrahat on siihen määrätty, – niin muistakaa vaan vastata, että kyllä jooli alettu, mutta että se paloi. Olen siitä asiasta jo lähettänytvirallisen ilmoituksen… Älköön suinkaan kukaan tyhmyydessääntokaisko, ett'emme ole työhön ruvenneet! Ja sanokaa Derschimordalle, ett'ei hän saa liiaksi käyttää nyrkkiänsä… sillä hän järjestyksenvuoksi on aina valmis hosumaan sekä oikealle että vasemmalle ja lyösekä syyllisiä että syyttömiä. Mutta lähtekäämme vihdoin, PeterIvanovitsch! (Menee ja tulee takaisin.) Ja sitten ei saa laskea ketäännäistä renttuisista sotamiehistä kadulle. Nuo ryysyrehjat eivät otamuuta kuin sotatakin päällensä, kun lähtevät ulos. Housuista eipuhettakaan.
(Kaikki menevät).
Kuudes kohtaus.
Anna Andrejevna ja Maria Antonovna (tulevat juosten sisään.)
Anna. Missä he ovat? Missä he ovat? Voi hyvä Jumala! (avaa oven)Anton, minun rakas pikku Anton!.. (Tyttärelle) Taas on vika sinussa; kokonaan sinussa! Aina sitä viivytellään: milloin neula vaan, millointaas huivi, milloin mitäkin puuttuu. (Juoksee ikkunalle ja huutaa)Anton, Anton, mihin sinä menet? Kuka on saapunut? Reviisoriko? Onkohänellä viikset – isotkin viikset?
Päällikön ääni. Kohta, kohta, jahka joudun, sydänkäpyseni!
Anna. "Jahka joudun!" Mikä uusi tapa se on. Minä viisi siitä, milloinsinä joudut… Sano vaan, onko hän eversti? Mitä? (Närkästyneenä) Vainiin, hän menee tiehensä! Aivan oikein, hän todellakin menee tiehensä!Kyllä sen sulle kostan, ukkoseni! (Marialle) Mutta se on sinun vikasi."Voi, odota silmänräpäys, äiti kulta. Olen heti valmis: jahka ehdinpanna huivin päälle!"… "Heti!" Kas niin