Sota ja rauha IV. Tolstoy Leo
align="center">
25
Sanaleikin.
26
Teidän Majesteettinne! Minun lähtiessäni armeijasta, oli se kokonaisuudessaan, päälliköistä alkaen viimeiseen sotamieheen saakka ilman poikkeusta, suuren, epätoivoisen pelon vallassa.
27
Kuinka? Voivatko minun venäläiseni masentua onnettomuuksista?.. Ei koskaan!..
28
Teidän Majesteettinne, he pelkäävät vain sitä, ettei Teidän Majesteettinne hyväsydämisyydessään taipuisi tekemään rauhaa. He palavat kärsimättömyydestä saada taistella ja osottaa Teidän Majesteetillenne oman henkensä hinnalla, miten uskollisia he teille ovat!..
29
Ah! Te saatte minut tyyntymään, eversti.
30
No niin, palatkaa armeijaan ja sanokaa meidän urhoillemme, sanokaa kaikille minun hyville alamaisilleni kaikkialla, missä vain kulette, että sitte kun minulla ei enää ole ainoatakaan sotamiestä, minä itse astun rakkaan aatelini ja kelpo talonpoikieni etunenään ja siten käytän valtakuntani viimeiset voimat. Niitä on enemmän kuin viholliset luulevatkaan. Vaan jos Jumalallinen Kaitselmus on määrännyt mm, että meidän hallitsijasukumme lakkaa olemasta minun esi-isieni valta-istuimella, silloin minä kulutettuani kaikki saatavissani olevat voimat lasken partani kasvamaan tätä myöten ja mieluummin lähden syömään pelkkiä perunoita viimeisen eloon jääneen talonpoikani kanssa kuin otan allekirjottaakseni isänmaani ja kalliin kansani häpeän, sillä sen uhraukset ovat minusta suuriarvoiset.
31
Eversti Michaud, älkää unohtako, mitä tässä olen teille sanonut; joskus voinemme ehkä muistella tätä mielihyvällä. Napoleon vaiko minä… Me emme enää voi hallita yhdessä. Minä tunnen hänet nyt eikä hän enää minua petä…
32
Joka muukalaisenakin oli venäläinen sydämeltään ja mieleltään.
33
Ihastuneeksi kaikesta siitä, mitä hän oli kuullut.
34
Hallitsija! Teidän Majesteettinne allekirjottaa tänä hetkenä kansansa maineen ja Europan pelastuksen!
35
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
36
Huonona tapana.
37
Rakkaani, kesken puheen. Te hakkailette liian paljon tuota vaaleaveristä.
38
On olemassa eri tapoja.
39
Jonka hän oli pelastanut liekeistä.
40
Siksi, joka ei sano nimeään.
41
Se, joka ei sano nimeään.
42
Kuka olette?
43
Kenraali, te ette voi minua tuntea, en ole nähnyt teitä koskaan.
44
Hän on venäläinen vakooja.
45
Ei, teidän korkeutenne, te ette ole voinut minua tuntea. Olen nostoväen upseeri enkä ole poistunut Moskovasta.
46
Teidän nimenne? – Besuhof.
47
Kuka minulle todistaa, että te ette valehtele?
48
Teidän Korkeutenne.
49
Miten te todistatte minulle, että te puhutte totta?
50
Te ette ole se, joksi te sanotte itseänne.
51
Niin, tietysti.
52
86:n rykmentin tarkk'ampujat, eteenpäin!
53
Se opettaa heitä tekemään murhapolttoja.
54
Sananparsi: saa olla omassa vapaudessaan. Suom. muist.
55
Lapseni, minä rakastan teitä ja olen tuntenut teidät pitkän aikaa.
56
Kiitos, rakas ystävä, että tulit.
57
Lähetän luoksenne yhden kenraali-adjutanteistani keskustelemaan kanssanne monista tärkeistä asioista. Pyydän teidän armoanne uskomaan kaikkeen, mitä hän sanoo, ja varsinko kun hän rupeaa ilmaisemaan teille niitä arvonannon ja erityisen kunnioituksen tunteita, joita minä olen jo ammoin sitte tuntenut teitä kohtaan. Rukoilen Jumalaa, jotta Hän pitäisi teidät pyhässä suojeluksessaan.
58
Jälkipolvet kiroaisivat minut, jos minua pidettäisiin jonkun sopimuksen alkuunpanijana, olipa se minkälainen tahansa. Tämä on meidän kansamme mielipide.