Tuomio. Aho Juhani
siinähän ei pitäisi olla mitään alentavaa!
LINDH. Jos hän katsoisikin asiaa siltä kannalta, ei sitä katso siltä kannalta Hanna eikä perhe. Ja olkoon se heidän asiansa. On tehty, mitä on voitu. Enempää ei voida vaatia. Mutta älkööt ainakaan nyt enää tulko meidän edessämme loistelemaan marttyyrikruunuillaan. Se on silloin heidän oma asettamansa kruunu, ja se on kuin onkin narrin kruunu.
ROUVA LINDH.
Joko asia on esitetty Maurille?
LINDH.
Kaksi viikkoa sitten meni hänelle asiasta kirje.
ROUVA LINDH.
Kuka sen hänelle kirjoitti? Sinäkö?
LINDH.
Minä.
ROUVA LINDH. Hetken päästä. Sinua näyttää tyydyttävän se, että olet tehnyt, mitä olet voinut, välittämättä tuloksesta. Minä en tule saamaan tässä maailmassa rauhaa, ennenkuin he ovat palanneet, olkoon sitten syy tai ansio kenen tahansa.
LINDH. Sinä kai ymmärrät, että tämä on asia, josta ei vielä saa hiiskua sanaakaan kenellekään.
PESONEN tulee.
PESONEN.
Siellä on joku rouvasihminen, joka pyrkii herra kuvernöörin puheille.
LINDH. Ettekö sanonut, ettei vielä ole vastaanottoaika?
PESONEN.
Sanoin, mutta hän pyysi kysymään, eikö ehkä kuitenkin soveltuisi.
LINDH.
Kuka hän on?
PESONEN. Ei sanonut nimeään.
LINDH. Pesonen ei tuntenut häntä?
PESONEN. En tuntenut äänestä. Vaan se on mustissaan ja sillä on musta harso silmillään.
LINDH. Antaa hänen tulla.
PESONEN menee.
ROUVA LINDH. Edvard, sinun täytyy olla varovainen tuommoisten vierasten suhteen, jotka eivät ilmaise edes nimeään. Minä menen häntä vastaan.
LINDH.
Tuo nyt on lapsellista.
ROUVA LINDH kuitenkin lähtee menemään.
Hilda, sinä saatat minut naurunalaiseksi.
On kuitenkin noussut ja poistunut teepöydän luota työpöytänsä taa.
HANNA tulee, mustiin puettuna ja musta harso silmillä.
LINDH. Ketä on minulla kunnia—?
HANNA. Siirtää harson silmiltään. Hän on tummaverinen, lujapiirteinen, kasvot ilmaisevat kärsimyksiä. Esiintyy kylmästi ja arvokkaasti.
LINDH.
Hanna!
ROUVA LINDH. Hanna! Onko se mahdollista!
Rientää häntä vastaan syleilläkseen häntä, mutta Hanna antaa ainoastaan kätensä.
Mutta otahan päältäsi!
HANNA. Päästämättä lähelle, jäykästi.
Kiitos, mutta ehkä sallitte, että olen näin. Minun täytyy heti mennä.
Minulla olisi kiireellistä asiaa herra kuvernöörille.
ROUVA LINDH. Olet tullut takaisin!—Olen niin iloinen.—Entä—entä Mauri, onko hänkin palannut?
HANNA.
Palannutko? Niin, tavallaan…
ROUVA LINDH.
Todellakin!—Hän siis—te siis—? Edvard!
HANNA.
Kuvernööri ei nähtävästi ole saanut sähkösanomaani?
LINDH. En, en ole saanut mitään sähkösanomaa. Olen ollut matkoilla, palasin vasta eilen illalla myöhään. Ilmoititteko siinä tulostanne?
HANNA.
Ilmoitin.
LINDH.
Todellako? En voi sanoa, kuinka minua ilahduttaa…
HANNA. Ilmoitin siinä, että Mauri on kuollut.
LINDH.
Kuollut?
ROUVA LINDH.
Kuollut? Mauriko? Herra armahtakoon!
LINDH.
Matkallako?
HANNA.
Matkalla? Ei, perillä.
ROUVA LINDH.
Milloin hän kuoli?
HANNA. Kolmantena päivänä tätä kuuta.—Ilmoitin samalla, että olin saapunut vainajan ruumiin kanssa rajalle Valkeasaareen, mutta että santarmit estivät meidät pääsemästä edemmä.
ROUVA LINDH. Huudahtaen.
Ne eivät sallineet sinun tuoda?… Edvard!
LINDH.
Se oli todella … mutta se on kai…»
ROUVA LINDH. Eivät sallineet! Mutta eivätkö karkoitetut saa enää kuolleinakaan palata? Vaan saatiinhan Lyly tuoda?
LINDH.
Se on—se on ehkä juuri sentähden…
HANNA. Kielto ei ollut ehdoton. Minulle ilmoitettiin, että pidätys voitaisiin peruuttaa, jos hankittaisiin asianomainen lupa.
ROUVA LINDH.
Hanna raukka…
LINDH.
Eikö Hanna heti sähköttänyt hänen ylhäisyydelleen?
HANNA.
Kenelle?
LINDH.
Tarkoitan … kenraalikuvernöörille.
HANNA. Ah, Bobrikoffille? En, en sähköttänyt hänelle, sillä minulle ilmoitettiin, että tarvittaisiin ainoastaan sen läänin kuvernöörin suostumus, jonka alueelle oli aikomus viedä vainaja, ja sentäbden he kehoittivat minua sähköttämään tänne.
LINDH. Tutkivasti.
Santarmitko kehoittivat?
HANNA.
Niin, tai oikeastaan asemapäällikkö; minä en puhunut heidän kanssaan.
LINDH. Niinkuin edellä.
Siis kuitenkin santarmien kehoituksesta?
HANNA. Niin, heidän kehoituksestaan.—Mutta kun täältä ei tullut vastausta, enkä tiennyt, mikä oli syynä viivytykseen, niin lähdin heti ensimmäisellä junalla tänne.
LINDH. Näkyy ajattelevan jotakin muuta.
Olen ollut matkoilla, niinkuin sanoin.
ROUVA LINDH.
Ja sinun täytyi jättää Mauri siksi aikaa sinne?
HANNA.
Enhän voinut muuta.
ROUVA LINDH.
Ja minne hän jäi?
HANNA.
Vaunu vaihdettiin sivuraiteelle erään halkovajan taa.
ROUVA LINDH. Edvard, mene heti telefooniin ja soita sähkölennätinasemalle! Sinun pitää heti sähköttää Valkeasaareen santarmeille! Tee se, tee se heti!
LINDH. On kävellyt levottomasti.
Tietysti… en voi kuitenkaan tehdä sitä telefoonitse.
ROUVA LINDH.
Mutta soitathan sinä muutenkin usein sinne sähkösanomasi?
LINDH. On tehnyt kieltävän kasvojen liikkeen rouvalleen Hannan selän takana.
On siis aikomus, että hautaaminen tapahtuu täällä?
HANNA.