Cymbeline. Уильям Шекспир
>Cymbeline
CYMBELINE, Britannian kuningas.
CLOTEN, kuningattaren poika ensimmäisestä naimisesta.
LEONATUS POSTHUMUS, Imogenin puoliso.
BELARIUS, maanpakolainen ylimys, valenimeltään Morgan.
GUIDERIUS, | Cymbelinen pojat, valenimiltään Polydor ja
ARVIRAGUS, | Cadwal, Belariuksen poikina pidetyt.
PHILARIO, Posthumuksen ystävä, | italialaisia.
JACHIMO, Philarion ystävä, |
Ranskalainen ylimys, Philarion ystävä.
CAJUS LUCIUS, roomalaisen sotajoukon johtaja.
Roomalainen sotapäällikkö.
Kaksi brittiläistä sotapäällikköä.
PISANIO, Posthumuksen palvelija.
CORNELIUS, lääkäri.
Kaksi ylimystä.
Kaksi vanginvartijaa.
Kuningatar, Cymbelinen puoliso.
IMOGEN, Cymbelinen tytär edellisestä naimisesta.
HELENA, Imogenin kamarirouva.
Herroja ja rouvia, Rooman senaattoreja, tribuuneja, henki-ilmiöitä, tietäjä, hollantilainen ylimys, espanjalainen ylimys, soittoniekkoja, sotaherroja, päälliköitä, sotamiehiä, lähettiläitä ja muita seuralaisia.
Tapaus milloin Britanniasta, milloin Italiasta.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Ensimmäinen kohtaus.
Britannia. Cymbelinen lumilinnan puutarhat
(Kaksi ylimystä tulee.)
1 YLIMYS.
Tääll' ovat kaikki nurpeillaan; ei veri
Niin ilmaa noudata kuin hovikkomme
Kuninkaan katsetta.
2 YLIMYS.
Mut mikä syynä?
1 YLIMYS.
Näet, tyttärensä, vallan perillinen,
Jot' avionsa ainoon pojan vaimoks
Hän aikoi – lesken, näet, nai hän hiljan —
Valinnut köyhän on, mut kelpo herran.
Vihityt ovat; vankina on vaimo;
Mies maanpaossa; muodoissa on murhe,
Mut kuningas, ma luulen, sydämmessään
Sen tuntee.
2 YLIMYS.
Kuningasko vain?
1 YLIMYS.
Hän myöskin,
Jok' immen kadotti, ja äiti myöskin,
Mi kauppaa suosi; mutta ylimykset,
Vaikk' onkin heillä kasvot yhtä maata
Kuin kuninkaan ja vaikka nurisevat,
Niin sydämmestään iloitsevat.
2 YLIMYS.
Miksi?
1 YLIMYS.
Hän, jok' ei neittä saanut, mies on halpa,
Huonolle maineellekin liian huono.
Ken hänet sai, – ma tarkoitan: ken nai, —
Mies-parkaa, oi! ja siksi maanpaossa —
Niin kelvos mies on, että, vaikka etsit
Maanpiirin halki hälle vertaista,
Niin verrattavasi aina jotain puuttuu.
Ma luulen, ettei toista ole, jossa
Niin kaunis ulkomuoto somistaisi
Niin ehon sielun.
2 YLIMYS.
Liikoihin jo menee.
1 YLIMYS.
Ei toki yli hänen ansionsa;
Kutistan pikemmin kuin venytän
Arvonsa mittaa.
2 YLIMYS.
Nimi? Sukuperä?
1 YLIMYS.
En tunne juuriaan. Mut isä oli
Sicilius, joka kunnialla soti
Cassibelanin kanssa Roomaa vastaan.
Tenantiukselt' arvonsa hän sai,1
Jot' urhokkaasti palveli ja taidoin;
Sai siitä liikanimen Leonatus.
Häll' oli, paitse tätä nuorukaista,
Kaks poikaa vielä, jotka miekka käessä
Sortuivat sotaan. Isä, ollen vanha
Ja lapsirakas, katoaan niin suri,
Ett' uupui hautaan. Jalo puolisonsa
Hän tätä silloin kantoi, mutta kuoli,
Kun syntyi tää. Kuningas lapsen otti,
Sill' antoi nimen Posthumus Leonatus,
Kasvatti, teki kantapojakseen,
Opetti kaikki, mitä sen-ikäinen
Omistaa saattoi; laps sen otti vastaan,
Niin kuin me ilmaa, heti tarjomalta.
Jo kevät sadon soi. Hän hoviss' oli —
Mi harvinaist' on – kehuttu ja rakas,
Nuorille esikuva; vanhemmille
Avujen peili; vanhuksille lapsi,
Jok' ikäheikot ohjaa; armaalleen,
Jost' on nyt maanpaossa, – tämän maine
Jo todistaa, mink' arvoiseksi miehen
Ja miehen avut katsoi; vaimon vaali
On selvä näyte siitä, mikä oli
Hän miehiään.
2 YLIMYS.
Ma häntä kunnioitan
Jo kertomastanne. Mut sanokaahan:
Kuninkaan ainoako laps tuo tyttö?
1 YLIMYS.
Niin, ainoa. Häll' oli kaksi poikaa —
Jos kuulla kannattaa, niin mieleen pankaa —
Vanhempi oli kolmen vuoden vanha,
Kehdossa toinen; imettäjältään
He varastettiin; mihin joutuivat,
Ei tietoa.
2 YLIMYS.
Kuin pitkä siit' on aika?
1 YLIMYS.
Hyvinkin vuotta parikymmentä.
2 YLIMYS.
Niin ryöstetäänkö kuninkaankin lapset?
Niin pahoin kaitaan? Etsitään niin vitkaan,
Ett' umpeen jäljet käyvät?
1 YLIMYS.
Kummaa olkoon
Ja