Cymbeline. Уильям Шекспир
sinä!
IMOGEN.
Isä,
Syy teidän, että Posthumusta lemmin;
Hänestä mulle leikkiveikon teitte;
Hän vaimon ansaitsee jos millaisen;
Mun arvoni hän kaksin kerroin korvaa.
CYMBELINE.
Oletko hullu?
IMOGEN.
Melkein vain; mut taivas
Mua auttakoon! – Josp' oisin paimentyttö,
Ja lampurimme poika naapurista
Leonatukseni!
CYMBELINE.
Mieletönkö olet? —
(Kuningatar palajaa.)
Taas ovat yhtyneet; te ette tehnyt
Niin kuin mä käskin. Tyttö oiti pois
Ja salvan taa!
KUNINGATAR.
Mut malttukaahan! – Vaiti,
Vait, neiti, rakas tytär! – Ruhtinaani,
Nyt meidät jättäkää, ja lohdutaitkaa
Parhaanne mukaan.
CYMBELINE.
Hivukoon hän verta
Pisaran päivässä, ja houkkuuteensa
Näin kuolkoon vanhoillaan!
(Cymbeline seuralaisineen menee.)
KUNINGATAR.
Hyi! – Taipukaa!
(Pisanio tulee.)
Kas, tuossa palvelijanne. – Mitä tiedät?
PISANIO.
Herraani vastaan miekan veti prinssi,
Poikanne.
KUNINGATAR.
Eihän vaaraa?
PISANIO.
Vähän oli;
Mut herrani ei taistellut, vaan leikki,
Vähääkään kiihtymättä. Pari herraa
Erotti heidät.
KUNINGATAR.
Hyvä.
IMOGEN.
Poikanne
On isän ystävä ja puoltaa häntä. —
Maanpakolaista hätyyttää! – Mik' uljuus!
Oi, Afrikass' ett' oisivat he kaksin2
Ja minä siellä neuloin pistämässä
Sitä, ken väistyy! – Miksi herras jätit?
PISANIO.
Hän käski; itseään ei minun suonut
Satamaan saattaa; listan antoi siitä,
Mill' oisi minun teitä palveltava.
Jos käskette.
KUNINGATAR.
Hän alttiisti on aina
Sua palvellut, ja, kautta kunniani,
Sen vastakin hän tekee.
PISANIO.
Nöyrin kiitos!
KUNINGATAR.
Kävellään hiukan.
IMOGEN.
Tule hetken päästä
Mun puheilleni. Täytyyhän sun toki
Isäntäs lähtö nähdä. Tavataan.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Julkinen paikka.
(Cloten ja kaksi ylimystä tulee.)
1 YLIMYS. Prinssi hyvä, neuvoisin teitä muuttamaan paitaa; tappelun palavuudesta höyryätte kuin polttouhri. Mistä ilmaa virtaa ulos, siitä ilmaa virtaa sisäänkin; mikään ulkoilma ei ole niin terveellistä, kuin se, mikä teistä lähtee.
CLOTEN.
Jos olisi veressä paitani, niin sopisihan muuttaa. Haavoitinko häntä?
2 YLIMYS (syrjään). Et ikään; et edes hänen malttiaan.
1 YLIMYS. Vieläkö kysytte? Kuultava luurankale hänen ruumiinsa on, jos hän ei ole haavoittunut; avoin ajotie se on raudalle, jos ei se haavaa saanut.
2 YLIMYS (syrjään). Hänen rautansa teki niinkuin velkamies: kierteli takateitä.
CLOTEN.
Se konna ei mielinyt pitää puoliaan minua vastaan.
2 YLIMYS (syrjään). Ei, hän karkasi aina vain eteenpäin, suoraan silmillesi.
1 YLIMYS. Pitääkö puoltaan teitä vastaan; Teillä oli maata tarpeeksi itsellänne, mutta hän antoi teille vielä lisää: hän pakeni tantereelta.
2 YLIMYS (syrjään). Niin, yhtä monta tuumaa kuin mitä teillä on valtameriä. – Senkin hölmöt!
CLOTEN.
Olisin suonut, ett'eivät olisi väliimme tulleet.
2 YLIMYS (syrjään). Niinpä minäkin, kunnes olisit ottanut maasta mittaa, kuinka pitkä olet narri.
CLOTEN.
Ja että se naikkokin rakastaa mokomaa ja antaa minulle rukkaset!
2 YLIMYS (syrjään). Jos on syntiä tehdä oikea valinta, niin hän on kadotettu.
1 YLIMYS. Niinkuin aina teille sanoin, eivät pidä yhtä hänen kauneutensa ja hänen aivonsa; hän on hyvä kylttikuva, mutta heikosti olen nähnyt hänen älynsä heijastavan.
2 YLIMYS (syrjään). Hän ei paista narreihin; heijastus tekisi hänelle pahaa.
CLOTEN.
Tulkaa mukaan huoneeseeni. Voi, ettei tässä vahinkoa tullut!
2 YLIMYS (syrjään). Sitä en minä toivoisi, paitse jos aasi olisi kaatunut, joka ei ole suuri vahinko.
CLOTEN.
Tuletteko mukaan?
1 YLIMYS. Seuraan teidän ylhäisyyttänne.
CLOTEN.
Ei, kaikki yhdessä joukossa.
2 YLIMYS. No niin, herra prinssi.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Huone Cymbelinen hovilinnassa.
(Imogen ja Pisanio tulevat.)
IMOGEN.
Jos voisit rantaan juuttua ja