Panu: Näytelmä. Aho Juhani
leveä, nahkanen helavyö. Kädessä sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään valkonen jänis.) Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!
OLAI
Kuka sinä olet?
PANU
Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?
OLAI
Mikä on asiasi?
(REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)
PANU Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon omalla onnella osattu!—Anna, Jouko, papille jänis.
(Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!», REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)
OLAI
Pidä lahjasi!
PANU Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano, tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.
OLAI
Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?
PANU Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras mielitietty, käynen toisehen talohon!
OLAI
Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!
PANU
Ettehän minua pelänne.
SAVOLAINEN (papille)
Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.
OLAI
Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.– PANULLE)—Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.
PANU
Mitäpä hän minuun kuulunee?
OLAI
Olet tietäjä.
PANU
Tietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.
OLAI
Olet noita ja velho!—Lakki päästäsi!
PANU Ei ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut—Kuka on minut sinulle noidaksi nimittänyt?
OLAI
Röyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.
PANU
Nämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?
MIEHET Emme ole mitään sanoneet … emme niin mitään hänestä tiedä … emme tunne koko miestä.
OLAI Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda.—Vaan on täällä toisia, jotka sinut tuntevatkin.—Reita!
PANU (säpsähtäen)
Reita?
OLAI
Astu esiin, Reita!—Tunnetteko toisenne?
REITA
Tunnenhan Panun pahanimisen.
OLAI
Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?
PANU
Mistäpä minä kaikki mieron koirat!
OLAI
Sano hänelle, Reita, ken olet.
REITA
Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.
PANU (taas varmistuen)
Lienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.
REITA Takaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme anastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon päästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi. Ei ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.
PANU (väijyen)
Sinullakos ne on?
REITA Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään hän ne vei.
PANU (epävarmasti)
Taikansa on tiedossani.
REITA Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!
PANU
Hammas suussa synnyin!
REITA
Siksi oletkin susi semmoinen.
OLAI
Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?
PANU En kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.
REITA
Jo vainen valehtelitkin!
OLAI
Minä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!
PANU
Ja minä kielloistasi viis'!
OLAI
Etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?
PANU
Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!
OLAI Kuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo oman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun poltettavaksi lähettää.
PANU Vaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en pala tulessakaan!
OLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä)
Ota omasi!
PANU (potkasee takaisin jäniksen)
Kun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka Kiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!
(Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)
OLAI Reita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä silmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä.—Vai pelkäätkö häntä sinäkin?
REITA
Hän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.
OLAI
Elä päästä häntä näkyvistäsi.
REITA
Seuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)
OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA RIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin; huivi sidottu solmuun niskan taa.)
ROUVA Hän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen kanssaan.
OLAI
Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa… (Menee.)
RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä) Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä sinulle mitään pahaa!
ROUVA
Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!
RAMPA-RIITAN ÄITI Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana, solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen kerman riitta—anna kun kättäsi hivelen.
ROUVA (tuskastuneesti)
Mene pois!
RAMPA-RIITAN ÄITI Elähän suutu… Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et tahdo auttaa, vaikka voisit.
ROUVA
Olenhan