Win-win -ajattelu. Veikko Saksi
Win-win ja globaalietiikan konteksti
Win-win –paradigmaa tarkastellaan tässä tutkimuksessa Hans Küngin kehittämän globaalietiikan kontekstissa.
Reijo E Heinonen havainnollistaa globaalietiikan määrittelyä juutalaisen rabbin sanonnalla opetuslapsilleen: ”Päivä voittaa yön ja valkeus pimeyden sillä hetkellä, jolloin te alatte lähellä seisovan kasvoissa ymmärtää, että näette sisarenne ja veljenne” (Heinonen 2014A, 17).
Heinosen mukaan uskonnot ovat globaalietiikan määrittelyn pohjana, koska ne ovat kulttuurimuodoista vanhimpia. Hän katsoo, että oikeuksien lisäksi ihmisillä on vastuu muista ihmisistä ja ympäristöstä.
Sopiiko win-win maailmanhallintaan?
Gerard Delanty katsoo, ettei globaalietiikka sovellu maailmanhallinnan järjestelmään, vaikka se on osa globaaleja sosiaalisia liikkeitä, keskinäisiä sopimuksia, kansainvälisiä lakeja, tribunaaleja ja rauhansopimuksia.
Delanty näkee globaalietiikan kulttuurisena ilmiönä, jolla ei ole täsmällistä subjektia tai institutionaalista muotoa, mikä vaikeuttaa sen poliittisen muodon kehittämistä.
Hänen mukaansa Jürgen Habermas on kuitenkin esittänyt aikaisemmin puuttuneen moraalin ja politiikan yhdistävän kriittisen sosiaaliseen teorian. (Delanty 2009)
UNESCO ja globaalietiikka
UNESCO on antanut julistuksen eettisistä arvoista, jotka historiallisesti ovat olleet keskeisiä ihmiskunnan säilymisen kannalta (UNESCO 2001). Globaalietiikka onkin UNESCO:n ja ILO:n suojissa saamassa kansainvälisiä institutionaalisia muotoja.
Globaalietiikan merkityksen Heinonen näkee suureksi, koska maailmassa ei ole mahdollista päästä eteenpäin ilman sitä. Maailma ei voi uudistua, eikä sillä ole luottamukseen rakentuvaa yhteistä tulevaisuutta, ellei historiaa selvitetä rehellisesti (Saksi 2013A, 72).
Globaalietiikka ja velvollisuusetiikka
Globaalietiikassa on sovellettu Immanuel Kantin velvollisuusetiikkaa. Globaalietiikka ei kuitenkaan ole yhtä jyrkän kategorista, rationaalista ja lainomaista kuin velvollisuusetiikka (Kannisto 2007 ja 2014).
Globaalietiikka merkitsee siirtymistä valistuksen ajan yksilökeskeisyydestä vastuun kantamiseen toisesta ihmisestä eli allosentrisyyteen, minkä Heinonen katsoo liittyvän nykyiseen maailmanjärjestyksen murrokseen ja muutokseen (Saksi 2014A).
Globaalietiikka luo win-win -legitimiteettiä
Globaalietiikka antaa win-win –ajattelulle legitimiteetin käyttää etiikkaa asioitten ratkaisemiseksi. Se antaa legitimiteetin kansainvälisille normeille, jotka ovat säädelleet – tai yrittäneet säädellä - valtioiden välistä toimintaa Westfalenin rauhasta alkaen.
Tärkein globaalieettinen näkökulma on se, miten hyvin toiminta toteuttaa globaalietiikan kultaista sääntöä (Matteus 7:12). Mitä lähemmäs sääntöä päästään, sitä vahvemmin globaalieettinen ajattelu tukee toimintaa.
Globalisaatio synnyttää kosmopoliittisen yhteisön
Baylis et al. katsovat, että globalisaatio lisää inhimillisten, poliittisten ja taloudellisten suhteiden määrää, mutta myös eettistä vastuutamme, mikä synnyttää käsityksen ihmiskunnan kosmopoliittisesta yhteisöstä.
Kansainvälinen etiikka koetaan tärkeänä, koska sen tulisi johtaa tekemään tietoisesti oikeita tekoja (Baylis et al. 2009, 193). Tätä näkökohtaa tukevat Kantin, Delantyn ja Habermasin pohdinnat, jotka puolestaan tukevat Heinosen esittämiä globaalieettisiä ajatuksia. Nämä puolestaan tukevat win-win –ajattelua.
Win-win ja argumentit
Tämän kirjan lähtökohtana on win-win –ajattelu ja sen toteuttaminen. Kun sitä puhtaasti ja voimakkaasti toteutetaan ja kaikki osapuolet ovat valmiita ajattelemaan ja toimimaan sen periaatteiden mukaisesti, tapaustutkimuksen argumentit toteutuvat.
Jos ajattelu ei kata kaikkia asioita, ei argumentin esittämän asian toteutumisella ole varmuutta.
Useat argumentit on jäljempänä kirjoitettu ehdottomaan muotoon. Ne siten tuottavat tietyn hyödyn tai riskin. Toisena vaihtoehtona olisi kirjoittaa jokainen argumentti konditionaalissa, mikä toisi esille sen, ettei win-win –ajattelua käytetä täysimääräisesti hyväksi.
Karjalan win-win palautus on tapaustutkimuksena
Tapaustutkimukseksi olisi voitu ottaa maitten välinen kauppa tai joku muu valtioitten välinen asia. Karjalan palautus –kysymys valottaa kuitenkin win-win –ajattelua olennaisesti monipuolisemmin kuin joku yksittäinen kysymys.
Lisäksi palautuskysymykseen liittyy noin 70-vuotinen historia, mikä vuoksi tämä kysymys on vaikuttanut maitten välisiin suhteisiin ja se on suomalaisten meemeissä.
Presidentti Martti Ahtisaaren mukaan Karjalan kysymys on aina Venäjän korkeimpaan päättäjään mielessä oleva tekijä (Saksi 2005, 121).
Win-win soveltuu kaikkeen yhteiselämään
Win-win on alun perin liiketaloustieteen peliteoreettinen käsite. Sen positiiviset periaatteet soveltuvat hyvin kaikille muille inhimillisen yhteiselämän alueille myös kansainvälisesti. Tässä tutkimuksessa win-win –politiikka ja väkivaltapolitiikka asetetaan vastakkain.
Win-win –politiikalla tarkoitetaan poliittista ajattelua, jossa noudatetaan aitoa win-win –ajattelua. Aito-käsitteellä korostetaan syvällistä win-win –toimintaa, ei vain peliteoreettista win-win –asetelmaa.
1.2 Voimapolitiikka
Neuvostosyyllisyys jää Saksan varjoon
Valtioitten välisissä ja kansainvälisissä suhteissa on satoja vuosia toimittu voimapolitiikan ehdoilla. Tätä kuvastaa hyvin esimerkiksi II maailmansodan niin sanottujen voittajavaltioiden yksipuolinen päätös tuomita Saksa liittolaisineen sotaan syylliseksi.
Näin kokonaan unohdettiin Neuvostoliiton jo ennen Natsi-Saksan syntymistä tekemät hirmutyöt ja rikokset. Voimapolitiikka on useille ihmisille niin luonnollinen lähtökohta, ettei toisin osata ajatella.
Poliittiset päätökset eivät nyt ole win-win –ajattelun, vaan voimapolitiikan mukaista alistumista tai parhaassa tapauksessa konsensuspohjaista toimintaa.
Voimapolitiikkaa myös tutkittava
Karjalan tapaustutkimuksen kolmen erilaisen vaihtoehdon (traditionaalinen, ei tehdä mitään tai win-win -palautus) ja kolmen eri ajanjakson (neuvostoaika, nykyisen Venäjän aika ja tulevaisuus) esille ottaminen edellyttää voimapolitiikan ja win-win -ajattelun käyttämistä selvittämään käsitteiden eroja ja vaikutuksia.
Baylis et al. mukaan voimapolitiikassa kansallisvaltiot ovat maailmanpolitiikan tärkeimpiä toimijoita ja ne näkevät kaikki muut valtiot kilpailijoinaan. Kansainväliset suhteet (IR) ovat taistelua, jossa tavoitteena on saavuttaa voitto kilpailijoista.
Tässä kirjassa realismilla tarkoitetaan voimapolitiikkaa. Vaikka realismi-käsite on kansainvälisissä suhteissa selvä, sillä on kielenkäytössä useita merkityksiä. Voimapolitiikka tuo selvästi esille, että valittu politiikka perustuu väkivaltaan tai sillä uhkaamiseen.
Useat nimikkeet, sama asia
Karjalan win-win -palautus, Karjalan palautus, Karjalan kysymys, Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttaman alueen palauttaminen ja Tarton rauhan rajojen palauttaminen ovat Karjalan