Win-win -ajattelu. Veikko Saksi
pakkoluovutettuun Karjalaan.” (Malmiharju )
Tapaustutkimukseen ei löydy paradigmoja
Tapaustutkimukseen liittyvien tieteellisten paradigmojen löytäminen on vaikeaa ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin voittajat kirjoittavat historian, minkä vuoksi siinä pyritään subjektiivisesti antamaan legitimiteetti sodalle ja väkivaltaa käyttäneelle vahvemmalle osapuolelle.
Toiseksi, Neuvostoliitto ei ollut oikeusvaltio, joten sen toimintaa voidaan ymmärtää vain voimapolitiikan pohjalta. Kolmanneksi, palautusta on tieteellisesti tutkittu vähän, eikä win-win –näkökulmasta lainkaan.
Palautusta ei tunneta tarkoin edes Suomessa
Tutkimattomuudesta johtuu, että palautuksen yksityiskohdista tiedetään Suomessakin melko vähän. Tunnetaan alueen menettäminen, halu tai haluttomuus saada se takaisin sekä poliittinen asenne palautukseen. Palautuksen edellytyksistä ja vaikutuksista tiedetään vähän.
Karjalan kysymyksen syntyhistoria yritetään usein projisoida palautustiedoksi. Nämä asiat eivät ole kansalaisten ajattelun valtavirtaa.
Suomalaiset ovat käsitelleet palautusta ensisijaisesti tunnetasolla ja uskomuksina. Palautus on esitetty Suomen konkurssiksi, venäläisten invaasioksi, vaatimukseksi, ihmisoikeusloukkausten korjaamiseksi, etniseksi puhdistukseksi, rasistiseksi kostoksi tai se on katsottu vaaralliseksi, sotaa aiheuttavaksi uhaksi. Palautus on myös katsottu kaikille osapuolille hyödylliseksi win-win –tapahtumaksi.
Muutos keikuttaa venettä
Muutoksen pelätään aiheuttavan ongelmia, koska sen pelätään ”keikuttavan venettä”. Tämän vuoksi usein vaaditaan nykytilan säilyttämistä. Tapahtumien kuvitellaan alkavan vasta tästä hetkestä, vaikka niillä olisi pitkä historia. Status quo katsotaan pysyväksi olotilaksi, jota ei saa rikkoa.
Suomi ja Venäjä ovat valtioina ja kansainvälisinä toimijoina hyvin erilaisia. Maitten välillä ei ole mitään dialogia palautuksesta. Hallintojen välillä ei virallisesti ole olemassa Karjalan kysymystä, vaan se on latentti. Tähän samaan latentti-vaihtoehtoon ovat päätyneet muiden muassa Pertti Joenniemi, Paul K Huth ja Tuomas Forsberg.
Kansainvälisyyden merkitys kasvaa ja turvallisuusratkaisut pyritään tekemään kansainvälisissä instituutioissa. Valtioiden merkitys on muuttunut. Enää ei eletä vain valtiokeskeistä aikaa, vaan kansalaiset saavat tietoja globaalista informaatiosta. Internet ja sosiaalinen media ovat globaalin muutoksen avainsanoja.
1.4 Odotetut tulokset
Uutta tietoa etsimässä
Tämän tutkimuksen keskeisin funktio on uuden tiedon ja uusien näkökulmien tuottaminen win-win –ajattelusta, mitä kansainvälisessä politiikassa ei ole käytetty hyväksi.
Tähän ajatteluun on viitattu juhlapuheissa, mutta sen konkreettinen käyttäminen on erittäin vähäistä. Näin ovat tehneet muiden muassa Vladimir Putin, Barack Obama ja Xi Jianping, jälkimmäinen kaikkein eniten. Käyttäminen edellyttää rohkeutta ja keskinäistä luottamusta ylimmiltä poliittisilta päättäjiltä.
Reenpään kiteytys
Heikki A Reenpää on kiteyttänyt win-win -ajattelun ja tapaustutkimuksen seuraavasti: “Win-win –ajatteluun ja -politiikkaan liittyvä tutkimus on uutta kansainväliseurooppalaista poliittista ajattelua. Palautuksen win-win –näkökulma on historiallinen. Se sopii Yhdistyneiden kansakuntien filosofiaan asioista sopimiseksi ja yhteistyöksi aluekysymysten ratkaisemiseksi. Tämä ratkaisu on samalla luonnollinen alku Suomen ja Euroopan unionin Venäjä-politiikalle.” (Reenpää 2013H)
1.5 Tutkimuskysymys
Win-win ja voimapolitiikan erot
Tässä kirjassa tehdään useita win-win –ajatteluun ja -tapaustutkimukseen liittyviä asioiden tilaa, tarkoitusta, vaikutuksia ja tulevaisuutta havainnollistavaa kysymystä, ja vastataan niihin.
Samalla vastataan osittain eräisiin traditionalisen palautuksen kysymyksiin. Tutkimuksen ydinkysymys kiteytetään seuraavaksi:
Miten win-win –ajattelu ja voimapolitiikka eroavat toisistaan käytettäessä Karjalan win-win –palautusta tapaustutkimuksena. Tähän voidaan lisätä, että kokonaisuutta tarkastellaan globaalietiikan ja kansainvälisten suhteitten konteksteissa.
1.6 Aikaisemmat tutkimukset ja selvitykset
1.6.1 Teoria- ja metodikirjallisuus
Win-win –ajattelu on vierasta
Seuraavassa esitetään eräitä Karjalan palautukseen liittyviä selvityksiä. Palautus on monipuolinen esimerkki, joka hyvin kuvaa sitä, mitä ja miten valitussa tapaustutkimuksessa voi tapahtua. Tämä luo hyvän pohjan win-win –ajattelun konkretisoimiselle.
Win-win –ajattelua ei ole liitetty erityisesti akateemisessa tutkimuksessa lainkaan aluekysymyksiin ja valtioiden väliseen yhteistyöhön, eikä juuri mihinkään muuhunkaan toimintaan.
Muita asioita on tutkittu
Tieteellistä kirjallisuutta löytyy runsaasti esimerkiksi voimapolitiikasta, realismista, anarkiasta, globaalietiikasta, kansainvälisestä turvallisuudesta, IR-teorioista, alueteorioista, peliteorioista, tutkimusmetodeista, argumenteista ja skenaarioista.
Tätä laajaa teoriatietoa on tutkimuskirjallisuudessa käytetty hyvin vähän ja sekin vain traditionaalisen palautuksen näkökulmasta. Kirjallisuuden yksityiskohtainen esittely ei tuo lisäarvoa tähän tutkimukseen, mutta se on antanut arvokkaan lisän palautuskysymyksen käsittelyyn.
Tämän vuoksi jäljempänä keskitytään vain palautukseen liittyviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.
1.6.2 Tutkimuskirjallisuus
Karjala-työryhmän raportti 1995
Tapaustutkimukseen liittyvä akateeminen tutkimuskirjallisuus on vähäistä. Ensimmäinen laaja selvitys on Kauko Sipposen johdolla toimineen Karjalan Liitto ry:n Karjala-työryhmän raportti vuodelta 1995.
Noin 70-sivuisessa kirjassa käydään läpi Karjalan aluetta ja väestöä, historiaa, luovutettua Karjalaa 1920- ja 1930-luvuilla, Karjalan tilannetta vuonna 1994, virallisia kannanottoja 1990-luvulla, palautusperusteluja, alueen kansainvälisoikeudellista asemaa ja tehtyjen ehdotusten arviointia.
Kirjan lopussa selvitetään ”palautuspelin säännöt” ja annetaan Karjalan Liitolle toimintasuosituksia. Kirja antaa kattavan pohjan kysymyksen tarkastelulle suomalaisten alueiden pakkoluovutuksesta vuoteen 1994. (Karjala-työryhmä 1995)
Seppisen Kohti Karjalaa
Jukka Seppisen Kohti Karjalaa. Pakkoluovutettu Karjala tänään ja huomenna –kirjassa selvitetään erilaisia palautuksen etenemisteitä, määritellään ongelmia, viitataan kulttuuriperintöön, oikean historiallisen tiedon välittämiseen, otetaan kantaa väestökysymykseen, nimistön palauttamiseen ja kotiseutuoikeuteen.
Kirjassa tarkastellaan lähialueyhteistyötä, selvitetään EU:n rahoitusvaihtoehtoja palautuksessa, Pohjoista ulottuvuutta ja tarkastellaan palautuksen taloushallintoa ja toteutusstrategiaa. Kirjan lopussa kerrotaan esityksen tekemisestä Venäjälle, suosituksista ja sopimusluonnoksista. (Seppinen 2006)
Seppisen kirja käsittelee Laatokan Karjalaa ja Karjalan Kannasta, ei koko aluetta. Hän sitoo Karjalan jälleenrakentamisen sellaiseen rakennekehitykseen, josta myös itäisen Suomen alueet ja Venäjä hyötyisivät.
Seppinen tarkastelee