Hamlet. Уильям Шекспир
haudankolkon kesk'yön aikaan,
Isänne kaltahisen haamun nähneet,
Mi, päästä jalkaan täydess' asussa,
Ilmestyy, juhlamarssiss' astuu verkkaan
Ja hiljaa ohi: kolmasti näin heidän
Pelosta tuijoittavain silmäins' ohi
Hän kulkee, valtikkansa matkan päässä;
Mut kauhusta he melkein hyyksi hyytyin,
Vait ovat, aivan mykkinä. Tuon mulle
He pelon arkuudella kuiskasivat,
Ja kolmantena yönä läksin myötä.
Juur' niinkuin oli kerrottu, niin ajan
Kuin muodon suhteen, totta joka sana,
Tul' aave. Tunsin isänne; tää käsi
Ei niin tuon kaltainen.
Se missä nähtiin?
Terassilla, miss' oltiin vahdissa.
Ja puhuittenko sille?
Puhuin, mutta
Ei vastausta; kerran toki, luulen,
Hän nosti päätänsä ja teki liikkeen,
Kuin oisi aikonut hän puhua,
Mut silloin raikkaast' aamukukko lauloi,
Ja laulun kuullessaan hän riensi matkaan
Ja näkyvistä katos.
Sangen kummaa!
Se totta on, niin totta kuin ma elin;
Velvollisuudeksemme katsoimme
Siit' antaa teille tiedon.
Toden totta,
Tuo mua huolettaapi, hyvät herrat.
Ja tekö vahdiss' ensi yönä?
Me.
Aseissa, kuin?
MARCELLO ja BERNARDO.
Aseissa.
Päästä jalkaan?
Kiireestä kantapäähän.
Kasvoj' ette
Siis nähneet?
Näimme: silmikko ol' auki.
No, näyttikö hän tuimalta?
Katseessaan murhett' enemmän kuin vihaa.
Punainenko vai kalvas?
Kalvas aivan.
Ja silmät teihin luodut?
Lakkaamatta.
Siell' oisin olla tahtonut.
Se varmaan
Ois teitä hirvittänyt.
Luultavasti,
Niin, luultavasti. Viipyikö se kauan?
Sill' aikaa hyvin lukea voi sataan.
Kauemmin, kauemmin.
Ei sillä kertaa,
Kun minä näin sen.
Parta harmaa? niinkö?
Kuin hänen eläissänsä: mustahtavan
Hopean-harmaa.
Vahtiin tulen yöksi;
Kenties se taasen tulee.
Tulee varmaan.
Jos hahmoss' armaan isäni se tulee,
Ma sitä puhutan, vaikk' aukeis horna
Ja vaikenemaan vaatis. Pyydän teitä,
Jos tähän saakka näyn peittää voitte,
Siit' olkaa hiiskumatta vastakin.
Ja vaikka mitä tapahtuis tän' yönä,
Se merkitkää, mut vaiti siitä olkaa;
Palkitsen rakkautenne. Herran haltuun!
Terassill' ennen kahtatoista teidät
Siis kohtaan.
Teidän palvelijanne.
Ei, ystäväni niinkuin minä teidän.
Hyvästi!
Aseiss' isänikö haamu!
Ei oikein laita; konnuutt' aavistan.
Jos yö jo oisi! Hiljaa, sielu, siksi!
Työt kehnot ihmissilmä ilmi saa,
Vaikk' allensa ne peittäis vankka maa.
Kolmas kohtaus.
Huone Poloniuksen talossa.
Kaluni laivall' ovat; hyvästi!
Kun tilaisuutta on ja tuulet sopii,
Äl' uinaa, sisko, tietoj' anna mulle.
Sit' epäiletkö?
Mitä Hamletiin
Ja hänen lemmenvehkeisiinsä tulee,
Se tapaa vaan on, veren tuoma oikku,
Keväinen kukka, varhainen,