Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä. Various

            Jos minä tapettanehen

          Ja sinä jälille jäänet,

          Niin poimi lumesta luuni,

          Aseta orin rekehen,

          Orin Suomehen vetä'ä,

          Vaan jos uupuvi oronen,

          Sitten härkä pantakohon;

          Kussa härkä tauvonnevi,

          Siihen kirkko tehtäköhön,

          Kappeli rakettakohon!"

            Lalli hiihti, Hiien ruoka,

          Tavotti takaa-ajetun,

          Tappoi herra Heinrikin,

          Surmasi jalosukuisen,

          Jok' oli tänne joutununna

          Suomen kansan kastajaksi.

            Sitten piltti pikkuruinen,

          Vantti vaaksan korkuhuinen,

          Luut korjasi lumesta,

          Poimi kaikki kaunihisti,

          Verkasäkkihin veteli,

          Sitoi silkkinauhasilla,

          Asetti orin rekehen.

            Kun sitten oronen uupui,

          Niin antoi härän vetä'ä,

          Kussa härkä seisoutui,

          Nousiaiset heitti maahan,

          Heitti kankahan nenähän,

          Johon herra Heinrikki

          Ensimmäinen hauattihin,

          Kivikirkko rakettihin

          Herran Heinrikin nimehen.

            Vaan ei piltti pikkuruinen,

          Vantti vaaksan korkuhuinen,

          Löytänyt lumen sisältä

          Pyhän miehen peukaloa,

          Sormea ison isännän

          Kultasormuksen keralla,

          Ennen kuin kesäsyännä,

          Kun oli kevät ihana

          Jäät jo järvistä sulannut,

          Sekin sitten löyettihin

          Pienen jäänpalasen päältä

          Kultasormuksen keralla.

            Sitä kuuli tuuitteli,

          Vieno aaltonen ajeli,

          Ihmisille nähtäväksi,

          Tunnusmerkiksi jaloksi,

          Jott' ei sallinut Jumala

          Eikä suonut suuri Luoja,

          Ve'en alle vaipumahan,

          Hukkahan tuleumahan,

          Sormea ison isännän,

          Pyhän miehen peukaloa.

            Lalli, se pahin pakana,

          Julmin juutasten seassa,

          Pahan työnsä täytettyä,

          Pyhän miehen mestattua,

          Surmattua suuren miehen,

          Pispan, herra Heinrikin,

          Otti korkean kypärän

          Pyhän miehen pispan päästä,

          Pani päähänsä omahan,

          Kallohonsa kauheahan,

          Palasi pahalta työltä,

          Hiihti kilttinä kotihin.

            Lausui paimen patsahalta:

          "Mist' on Lalli lakin saanut,

          Mies häijy hyvän hytyrän,

          Pispan hiipan, hirtehinen?"

            Lalli se murehetonna

          Päästä lakkia tavotti,

          Hivukset himahtelivat

          Lakkihin imentyneinä,

          Läksi kallosta kamara,

          Luikas luiska irrallensa,

          Kävi kallo kaljamaksi,

          Pää pahan nahattomaksi.

            Niin tämän pahan pakanan,

          Pispa raukan raatelejan,

          Tuli kosto korkealta,

          Makso mailman valtialta;

          Sen teki totinen Luoja

          Ja sallei jalo Jumala.

          Nyt se pispa taivahassa,

          Herran enkelein elossa,

          Voiton virttä veisailevi,

          Lalli paikassa pahassa,

          Sakean savun seassa,

          Helvetissä hiihtelevi.

          Siellä pirut pistelevät

          Helvetissä helteisessä

          Sieluparkoja pahasti.

            Varjele vaka Jumala,

          Estä Luoja armollinen,

          Meitä sinne saapumasta;

          Saata taivahan salihin,

          Ijankaikkiseen ilohon!

      Annikki ja Kesti