Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä. Various

          Itseki isot emännät

          Ovat orjien ohessa,

          Pitkäpartojen parissa."

            Itkusilmissä Elina

          Tuli rannalta tupahan,

          Kirsti kiiruhti perästä:

          "Oh mun rouva kultaseni,

          Ottakamme orjat työstä,

          Häijyt härkien perästä,

          Pietään pitoset pienet,

          Kanssa kempit kestijuhlat;

          Niin tääll' ennenkin on tehty,

          Kun oli matkoilla isäntä." —

            "Ohoh Kirsti piikaseni,

          Tehe itse, kuinkas tahot,

          Niinkuin teit minua ennen;

          Iske kaikki muut tynnyrit,

          Se vaan jätä iskemättä,

          Jok' on pantu minua varten!"

            Kirstipä tuohon mutkan muisti:

          Sen hän sitte ensin iski.

            "Ohoh Kirsti, piikaseni,

          Toisin tehit, toisin käskin." —

            "Oh mun rouva kultaseni,

          Minne teen mä yösijanne;

          Teenkö uutehen tupahan,

          ylimmäisen holvin päälle?"

            "Ele tee uutehen tupahan,

          Ylimmäisen holvin päälle,

          Tee kuin ennenkin olet tehnyt

          Sijani Klaun tupahan!" —

            "Siell' on pyssyt paukkavaiset,

          Siellä miekat välkkäväiset,

          Siellä kaikki surmarauat,

          Terävät terä-asehet." —

            "Pyssyt on surmana soassa,

          Miekat miehien käsissä,

          Tuttuna ovat tuvassa,

          Kammarissa kaunihina,

          Tee vaan sinne yösijani;

          Pane kaksin villavaipat,

          Pane kaksin korvatyynyt,

          Kaksin liinaiset lakanat!"

            Kirstipä tähän mutkan muisti:

          Pani viiet villavaipat,

          Viiet pani korvatyynyt,

          Viiet liinaiset lakanat.

            Elina levolle lähti:

          "Ohoh Kirsti piikaseni,

          Etpäs tehnyt niinkuin käskin,

          Panit viiet villavaipat,

          Panit viiet korvatyynyt,

          Viiet liinaiset lakanat."

            Kirsti lähti kammarista,

          Meni Uolevin tupahan:

          "Uolevi ylimysrenki,

          Tulkatte Klaun tupahan,

          Siellä teitä tarvitahan,

          Kiiruhusti kutsuttihin." —

            "Mitästä mä siellä tehnen?"

          Meni hän sinne arvollansa,

          Kirsti kiiruhti perässä,

          Yheksät lukut lukitsi,

          Takateljen kymmenennen.

          Niin juoksi Aumasten laolle,

          Pikku niittusten perille:

          "Ohoh Klaus kultaseni,

          Ja nyt tuottelin toeksi,

          Minkä saattelin sanoiksi:

          Ompa Uolevi nytki siellä

          Kahen kesken rouvan kanssa,

          Orjat Uolevin luvalla

          Kestitsevät keskenänsä."

            Klaus kohta kotia riensi

          Alla päin, pahoilla mielin,

          Otti tulta tervaksehen,

          Tulta tuohe'en viritti,

          Pisti tulen nurkan alle,

          Valoi alle valkeata.

            Elinainen, nuori rouva,

          Pisti sormensa lasista,

          Vihkisormus sormessansa:

          "Ohoh Klaus kultaseni,

          Ele sormustas kaota,

          Jossas kantajan kaotat!"

            Klaus Kurki, kurja miesi,

          Veti miekkansa tupesta,

          Raappasi terävän rauan,

          Laski oitis sormen poikki,

            Elinainen, nuori rouva,

          Piti lastansa lasista,

          Itkeväistä ikkunasta:

          "Ohoh kulta, Klaus kulta,

          Ele polta poikalasta,

          Jossas poltat pojan tuojan!" —

            "Pala, portto, poikinesi,

          Tulen kautta lapsinesi!

          Se ei ole minun poika,

          Uolevin se ompi poika."

            Elinainen, nuori rouva,

          Herra Jesusta rukoili:

          "Ohoh Herra Jesus kulta,